© Outi Santavuori 17.1.2019 Aurinkoiseksi-blogi
Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä pakko-oireinen häiriö (HOCD)
Olen vastaanotollani törmännyt viime aikoina useamman kerran ilmiöön, josta en ollut aiemmin kuullut: heteroksi itsensä määritelleet pohtivat yhtäkkiä pakkomielteisesti, ovatko sittenkin homoja ilman kiinnostusta tai kokemuksia samansukupuolisesta seksistä tai ihastumisia samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. Päätin tutustua aiheeseen, että osaisin olla paremmin avuksi asiakkailleni ja tehdä samalla ilmiötä tiettäväksi myös muille ammattilaisille. Löysin asiasta muutaman keskustelupalstamaininnan lisäksi vain yhden suomenkielisen nettisivun. HUOM! Tämä teksti perustuu lopussa lueteltuihin lähteisiin ja omaan ymmärrykseeni asiakkaideni kokemuksista. Mielenterveyshäiriöiden diagnosointi ja hoito edellyttävät aina kontaktia asiantuntevaan lääkäriin, joten otathan yhteyttä oman kunnan mielenterveyspalveluihin, jos epäilet itselläsi pakko-oireista häiriöitä.
Alussa kuvatussa tilanteessa kyseessä on pakko-oireisen häiriön eli OCD:n (obsessive compulsive disorder) epävirallinen alalaji HOCD. Lisäkirjain H tulee sanasta homosexual, vaikka oikea termi olisi seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä OCD. HOCD:lle ei ole virallista diagnoosiluokitusta, koska se on vain yksi monenlaisista OCD-tyypeistä, joilla ei ole vakiintuneita määritelmiä. Seksuaaliterapeutille vastaan saattaa tulla myös esimerkiksi ROCD (Relationship OCD), jossa henkilön pakkomielteenä ovat parisuhde ja siihen liittyvien rakkaudentunteiden aitous. Pakko-oireiselle häiriölle ovat tyypillisiä obsessiot eli pakkoajatukset ja kompulsiot eli pakkotoiminnot. Tavanomaisen pakko-oireisen häiriön tyypillisiä piirteitä voivat olla mm. saastumispelko (pakonomainen käsienpesu), liiallinen tarkistelu (vaikka ovea lukittaessa), järjestelyn tai symmetrian tarve, asioiden jatkuva laskeminen omassa mielessä, häiritsevät seksuaaliset tai toisten vahingoittamiseen liittyvät ajatukset ja pakonomainen hamstraaminen. Pakko-oireista häiriötä sairastaa arvioiden mukaan noin 3% ihmisistä.
HOCD:ssä pakkoajatukset ja -teot liittyvät pelkoon siitä, että oma seksuaalinen suuntautuminen on yhtäkkiä muuttunut tai että on tähän asti luullut väärin olevansa hetero. Toki myös homoseksuaali voi pelätä havahtuvansa heterouteen, mutta se on paljon harvinaisempaa. Jatkossa tässä tekstissä sanan ”homo” tilalle voi sijoittaa minkä tahansa seksuaalisen suuntautumisen, kunhan se on eri kuin mitä henkilö on tähän asti itsestään ajatellut. Erään lähteen mukaan OCD:tä sairastavista jopa noin 12%:lla on tämä alatyyppi. Kaiken kaikkiaan seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä pakko-oireista kärsii jossain vaiheessa elämäänsä noin 0,4% väestöstä, joka Suomessa tarkoittaa likimäärin 20 000 ihmistä.
Olen asiakastyössä kohdannut myös henkilöitä, joilla on häiritseviä pakkoajatuksia pedofiliaan liittyen. Usein he ovat olleet odottavia tai vauvaikäisten lasten äitejä. Heidän kohdallaan ajattelen äidiksi tulemisen ja siihen liittyvän vastuunottamisen kanavoituvan ahdistuksena, jolle aivot ovat ”keksineet” kaikkein kauheimman syyn, mitä kuvitella saattaa. Eniten seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvästä OCD:stä kertovat vastaanotollani kärsivänsä heteromiehet ja silloin pelkona on tyypillisesti homoseksuaalisuus. Heteronaisilla naiskiinnostukseen liittyvät tilanteet ovat siinä mielessä helpompi vastaanottaa, että naisfantasiat ovat hyväksytympiä kulttuurissamme, mutta toisaalta HOCD voi olla naiselle kuormittavampikin, koska ongelman häiritsevyyttä voi ulkopuolisen olla vaikeampi nähdä. HOCD on ahdistava kenelle tahansa siitä kärsivälle, koska ajatukset ovat egodystonisia eli itselle vieraita, ja koska homouteen liittyy meilläkin vielä vahva stigma.
Joskus heteromiehen HOCD voi saa alkunsa, kun toinen mies ilmaisee kiinnostuksensa, joku luulee henkilöä homoksi tai hän törmää homopornoon, jonka huomaakin kiihottavaksi. Tässä häiriössä ei kuitenkaan ole kyse seksuaalisesta suuntautumisesta vaan pakko-oireista. On tavallista, että ihmisiä kiinnostaa esimerkiksi pornossa kaikki sellainen, mitä itse ei haluaisi toteuttaa. Se juuri tekee pornon katselusta niin jännittävää ja kutkuttavaa. Kun katsellussa pornossa ei ole samaistumiskohteita, tilanne on helppo etäännyttää ja mieli on vapaa nauttimaan kiihotuksesta. Yksi maailman suurimmista pornosivuista on julkaissut kävijätilaston, jonka mukaan naiset katsovat kaikkein eniten lesbopornoa ja toiseksi eniten homopornoa. Tämä ei tarkoita, että kaikki pornoa katsovat naiset olisivat lesboja tai että he haluaisivat salaa olla homomiehiä. Seksuaalinen materiaali – oli se mitä vain eläinten parittelusta anatomisiin kuviin sukuelimistä – herättää meissä yleensä reaktioita, koska ihminen on seksuaalinen olento.
Fantasiat ovat tabujen pelikenttää, koska ”väärin” ts. itselle sopimattoman tekemisen ajattelu stimuloi. Sen sijaan oikeasti väärin tekeminen (esim. toisten satuttaminen) myös tuntuu väärältä terveellä ihmisellä. En viittaa tässä tietenkään suostumuksellisiin BDSM-tilanteisiin. Fantasioiden todeksi eläminen vaikkapa BDSM-seksin kautta on mitä parhainta seksuaalisuutensa toteuttamista monelle tabujen rikkomisesta huolimatta – tai juuri siksi. Kyseessähän on aikuisten ihmisten suostumuksellisuuteen perustuva leikki. Useilla heteroilla on homoseksuaalisia fantasioita, mutta vain HOCD:stä kärsivät ajattelevat, että ne voivat vastentahtoisesti johtaa tosielämän kokeiluihin.
Seksuaalisen suuntautumisen sijaan kyseessä on se, ettei voi saada varmuutta jostain – tämä pätee yleensä kaikkiin pakko-oireisiin häiriöihin. Elämän tosiasioihin kuuluva epävarmuus yhdistyy HOCD:ssä pelkoon siitä, ettei pystyisikään rakastavaan ihmissuhteeseen seksuaalisesti kiinnostavan ihmisen kanssa. Lisäahdistusta tuo ajatus siitä, että ei tunne itseään vaan on elänyt ”jonkun muun elämää” heterona. Kyseessä ei ole myöskään homofobia vaan pelko valheellisesta identiteetistä. Asiakas sanookin yleensä useasti, että ”Ei minulla ole mitään homoja vastaan.” Identiteetti on meille niin perustavanlaatuinen mielen rakenne, että OCD on sille herkullinen kohde. Asiaa hankaloittaa se, että tosiasiassa hyvin harva meistä on 100% homo tai 100% hetero vaikkakin useimmat ovat enemmän kallellaan suuntaan tai toiseen. Kuitenkin oikeanlaisen henkilön ja oikeanlaisen tilanteen kohdatessa itsensä voi löytää epätodennäköisenä pitämästään seksuaalisesta kohtaamisesta. Tällaisen ei silti tarvitse johtaa identiteetin uudelleenrakenteluun, jos se ei tunnu tarkoituksenmukaiselta askeleelta.
On totta, että seksuaalinen suuntautuminen saattaa laajeta ja löytää erilaisa uomia elämän varrella. Myös ns. myöhäänherääminen (omaan seksuaaliseen identiteettiin havahtuminen heterosuhteiden jälkeen) ja itsensä-kieltävä-homous (gay in denial) ovat olemassa olevia ilmiöitä. Näiden eri ilmiöiden erottelu voi joskus olla hankalaa ja ensin tarvitaan toki perusteellinen seksuaalianamneesi sekä paljon hyväksyvää, avointa ja ei-arvottavaa keskustelua, kuten kaikkien asiakkaiden kanssa. HOCD-ihminen ei varsinaisesti pohdi sitä, onko homo vaan ajattelee, että ilman mitään mielenkiintoa samansukupuoliseen seksiin muut ”merkit” kertovat hänen nykyisen identiteettinsä olevan valheellisen. Tyypilliset HOCD:n oireet on kuitenkin usein melko helppo tunnistaa, koska ne ovat niin ylettömiä:
- Henkilö saattaa vältellä samansukupuolisten ystäviensä seuraa, koska kaikki huomio menee itsensä ja mahdollisen seksuaalisen kiinnostuksen tarkkailuun. Samasta syystä hän lakkaa käymästä uimahalleissa tai kuntosaleilla, koska ahdistus on liian suurta.
- Kotoa lähteminen voi kestää tunnin, koska asiakas käy jatkuvasti tarkistamassa, näyttää kampaus tai kävelytyyli ”homolta”.
- Pakonomainen heteropornon katselu, jotta voi todistaa itselleen, että se kiihottaa tai pakonomainen homopornon katselu (ilman miellyttävyyden tunnetta), jotta voi todistaa itselleen, että se EI kiihota.
- Pakonomainen genitaalien kiihotuksen tarkkailu, joka häiritsee muuhun keskittymistä ja aiheuttaa helposti ahdistavan oravanpyörän, jossa peniksen olotilojen luonnollinen vaihtelu (tai reagoiminen tahattomaan kosketukseen) aiheuttaa paniikkia, jos samaan aikaan tarkkailee muita miehiä tai läsnä on jokin muu triggeröivä asia (bokserimainos, sateenkaareva elokuva tms.).
Meidän ainakin jossain määrin suvaitsevaisessa kulttuurissamme homoseksuaalisuuteen havahtumisen pelkääminen voi tuntua liioittelulta ja huvittavalta. Pakko-oireisuudessa ei kuitenkaan ole kysymys järjestä vaan tunteesta ja aivojen ”jumiutumisesta”. Oireisiin on mahdollista saada myös lääkitystä, vaikkei se välttämättä ole ensimmäinen vaihtoehto. Parhaita tuloksia HOCD:n hoidossa on saatu kognitiivisella käyttäytymisterapialla (esim. altistaminen) ja mindfulness-tekniikoilla. Hoidon ytimessä ovat omien ei-toivottujen reaktioiden tunnistaminen, sietäminen ja hyväksyminen, jonka avulla häiritsevät tunteet ja ajatukset menettävät merkityksensä.
Löydät koko tutkielmani issuu-palvelusta (uusi versio tulossa). Käsittelen siinä tarkemmin mm. tyypillisiä oireita, HOCD:n sisäistä logiikkaa, HOCD:n ja esiinpyrkivän homouden eroja sekä HOCD:n kanssa selviämistä. Tekstistä löytyy linkit myös HOCD-testeihin.
LISÄTIETOA:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/pakko-oireiden-omahoito-ohjelma
Riitta Suvanto-Witikka: Työkirja pakko-oireiden hoitoon (Duodecim, 2021)
LÄHTEET:
https://moodsmith.com/hocd/
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4347158/
https://www.psychologytoday.com/us/blog/understanding-the-erotic-code/201804/homosexual-obsessive-compulsive-disorder-hocd
https://ocdla.com/sexual-orientation-hocd-gay-ocd-treatment-1969
https://ocdla.com/sexual-orientation-hocd-gay-ocd-treatment-2-1970
https://ocdla.com/sexual-orientation-ocd-hocd-sub-types-treatment-1975
https://ocdla.com/sexual-orientation-ocd-challenges-treatment-hocd-1978
https://ocdla.com/hocd-30-things-you-need-to-know-5522
Aurinkoiseksi - terapia 