© Outi Santavuori 2.9.2018 Aurinkoiseksi-blogi
Luen tällä hetkellä Charles Nealin ja Dominic Daviesin toimittamaa Issues in Therapy with Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender Clients -kirjaa (Open University Press, 2000). En ole lukenut sitä vielä loppuun, mutta pakko kirjoittaa mielenkiintoisesta luvusta, jonka teemaan en ole aiemmin törmännyt terapiakirjallisuudessa: Mitä tehdä kun törmäät asiakkaaseen vapaa-ajallasi? Jälkimmäinen toimittaja on kirjoittanut kyseisen luvun The Management of Ethical Dilemmas Associated with Dual Relationships Lynne Gabrielin kanssa.
Tekstin mukaan sateenkaaripiireissä yllättävään kaksoisrooliin joutuminen asiakkaaseen nähden on lähes väistämätöntä jossain vaiheessa. Näin arvelen itsekin: Turku on pienehkö kaupunki ja HLBTIQA-piirit sen sisällä kuin pieni kylä. Kirja on onneksi kanssani samaa mieltä siitä, että asiakkaalta ei tarvitse peitellä sitä, jos hän ja terapeutti kuuluvat samaan vähemmistöön – asiakkaalle tieto (jossain määrin) yhteneväisestä kokemuspohjasta voi olla hyvin tärkeä.
Kohtaamistilanteiden ja terapiasuhteen sujuvuuden vuoksi he kehottavat ryhtymään seuraaviin menettelytapoihin:
1) Törmäämismahdollisuus ja pelisäännöt on hyvä käydä läpi jo ensimmäisellä vastaanottokäynnillä, kuten esimerkiksi se, että terapeutti ei koskaan tervehdi asiakasta (ensimmäisenä) vastaanoton ulkopuolella, jotta tämä saa päättää, saako tuttavuus näkyä muille. Terapeutin rajoista, sekä terapiatyön säännöistä ja etiikasta on tärkeä kertoa.
2) Jos terapeutti joutuu kaksoisrooliin eli siihen, että yllättävässä törmäämistilanteessa tulee nähdyksi sekä terapeuttina että yksityishenkilönä, kannattaa pohtia: Mistä ratkaisusta aiheutuu eniten hyvää? Mistä ratkaisusta seuraa vähiten huonoa? Mikä on reilua? Miten kummankin valinnanvapaus pysyy mahdollisimman suurena? Miten terapiasuhde (salassapito, luottamus, voimasuhteet, suostumus) pysyisi eheänä? Kirjan mukaan paikalta pois ryntääminen ei välttämättä anna asiakkaalle hyvää mallia siitä, miten toimia hankalissa tilanteissa sateenkaariyhteisön sisällä. Sateenkaaripiireissä on muutenkin tavallista, että törmää nykyis(t)en kumppani(e)n edellisiin kumppaneihin ja omien ex-kumppaneiden nykykumppaneihin.
3) Yllättävä tilanne tulisi käsittellä seuraavalla kerralla vastaanotolla. Toimintatavasta jatkossa täytyy sopia yhdessä. Transferenssiin ja vastatransferenssiin liittyvät seikat on tärkeää huomioida. Asia on hyvä ottaa esille myös terapeutin omassa työnohjauksessa. Joskus terapian päättäminen on paras ratkaisu. Ratkaisut voivat tosin olla myös sangen kivuttomia: sovitaan ajallisesta (parilliset-parittomat viikot/kuukaudet) tai vaikkapa maantieteellisestä jaosta (”Sinä biletät täl puol jokke ja minä toisel puol”).
Artikkeli esittelee kaksi kiusallista esimerkkiä aiheesta ja pohtii niiden mahdollisia seurauksia. Sivumennen sanottakoon, että harvoin ammattikirjallisuus herättää näin paljon tunteita. Ensimmäisessä skenaariossa terapeutti törmää illalliskutsuilla ex-kumppaninsa uuteen kumppaniin, jonka toteaa olevan asiakkaansa. Auts! Toisessa terapeutti toteaa, että baarin dark roomissa (suom. ”darkkari” eli erillinen tila bileissä, jossa on sallittua harrastaa seksiä) on tullut pimeän peitossa harrastettua ryhmäseksiä asiakkaan kanssa tietämättään. Hupsan! Näitä skenaarioita kannattaa mielessään kelailla eettisenä lihastreeninä 🙂
Aurinkoiseksi - terapia 