© Outi Santavuori 15.10.2023 Aurinkoiseksi-blogi
Sain vihdoin luettua psykoterapeutti Jessica Fernin mainion kirjan Polysecure – Attachment, Trauma and Consensual Nonmonogamy. Olin jo etukäteen iloissani siitä, että joku on kirjoittanut kiintymyssuhteista eettisen monisuhteisuuden näkökulmasta. Ratkiriemuissani olin, kun sain todeta, että kirja sopii itse asiassa ihan kaikille sooloeläjistä ystävyksiin ja monoamorisista monisuhteilijoihin. Yritän seuraavaksi selittää tähän kirjan ydinsanoman lyhyesti, jotta mahdollisimman moni intoutuisi lukemaan alkuperäisteoksen ja ottamaan vastaan turvallisen kiintymyksen ja hyvinvoivien ihmissuhteiden ilosanoman 🙂
Kaikki lähtee liikkeelle brittiläisen psykologin, John Bowlbyn (1907-1990) luomasta kiintymyssuhdeteoriasta, jonka mukaan lapsille muodostuu turvallinen tai turvaton kiintymyssuhdetyyli perustuen hoivaajan tapaan vastata lapsen tarpeisiin. Kiintymyssuhdetyyli näkyy myös aikuisissa ihmissuhteissa. Vain noin puolet aikuisista muodostaa turvallisia kiintymyssuhteita − loput kiinnittyvät turvattomasti. Tällöin kiintymyssuhdesysteemi on joko helposti ylikiihtyvä (ahdistunut tyyli) tai pyrkii sammuttamaan itseään (välttelevä tyyli). Joskus kiihtyminen ja sammuttaminen vaihtelevat, jolloin puhutaan jäsentymättömästä tyylistä. Turvattoman kiintymyssuhdetyylin laukaisemaa käyttäytymistä voi kuitenkin pyrkiä muokkaamaan työstämällä sitä tietoisesti turvallisemmaksi.
Voit lukea lisää kiintymyssuhteista esimerkiksi näistä lähteistä:
Kiintymystyylit parisuhteessa
Oletko takertuja vai välttelijä?
Kiintymyssuhdemallit tutuiksi
Kiintymyssuhdetyylit
Yllä oleva kuva esittää kiintymyssuhdetyylit välttelyn ja takertuvuuden akselien jakamana nelikenttänä. (Tämä osio kuvineen perustuu myös omaan tulkintaani kiintymyssuhdeteoriasta, eikä pelkästään Fernin kirjaan.) Hyvinvoiva läheissuhde tarvitsee osallistujiltaan tervettä kykyä erillisyyteen ja yhteyteen, mutta liiallisuuksiin mennessään erillisyydestä voi tulla eristäytymistä ja yhteydentarpeesta sulautumista. Turvallisesti kiinnittyvä ihminen ei ole takertuva, vaikka hänellä on kyky yhteyteen. Hän voisi todeta: ”Tarpeillani on väliä. Olen tärkeä.” Turvallisesti kiinnittyvä ei myöskään välttele, vaikka hänellä on kyky erillisyyteen. Hän voisi todeta siis myös: ”Läheisyys ja riippuvaisuus ovat minulle OK.”
Välttelevästi kiinnittyvän kiintymyssysteemi pyrkii sammuttamaan itseään, joten hän ei ole takertuva todetessaan: ”Tarpeillani on väliä. Olen tärkeä.” Välttely pitää toiset ihmiset kuitenkin etäällä: ”En halua jakaa tunteitani. En pidä siitä, että minuun tukeudutaan.” Hän pyrkii siis vastaamaan tarpeisiinsa liian voimakkaasti itse tai tukahduttamaan ne − sosiaalisina eläiminä me kuitenkin tarvitsemme myös toisiamme. Ahdistuneesti kiinnittyvän kiintymyssuhdesysteemi käy ylikierroksilla, joten välttelykäyttäytyminen on vähäistä (”Läheisyys ja riippuvaisuus ovat minulle OK.”), mutta takertuvuus suurta (”En tule huomioiduksi. Minut voidaan hylätä.”). Hän kohdistaa siis tarpeensa liian voimakkaasti muihin, vaikka me olemme viime kädessä aina itse vastuussa itsestämme. Jäsentymättömästi kiinnittyvän reaktiotyylit vaihtelevat välttelevän ja ahdistuvan välillä.
HEARTS-MALLI SUHDETYÖSKENTELYNÄ
Fern on kehittänyt HEARTS-mallin turvallisen kiintymystyylin edistämiseksi ihmissuhteissa riippumatta siitä, onko kyseessä romanttinen, seksuaalinen vai muunlainen suhde. Malli sopii sekä mono- että polyamorisille ja myös soolona viihtyvä ihminen voi parantaa suhdetta itseensä ja läheisiinsä sen avulla. Fernin lainaaman Bowlbyn mukaan ihmissuhde voidaan luokitella kiintymyssuhteeksi, jos siinä olevat ihmiset ovat toisilleen turvasatamia ja peruskallioita. Turvasataman tehtävä on hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on: välittää, tukea, lohduttaa ja tarjota apua. Peruskalliona oleminen toiselle toimii pohjana, jolta on hyvä kasvaa: se on halua jakaa toisen kokemuksia ja innostusta, toisen itsenäisyyden ja kehittymistarpeen arvostamista, myötäiloa ja kannustamista.
Fern mainitsee kuusi tapaa, jolla kiintymyssuhdetta voi vahvistaa:
H) Halu läsnäoloon tarkoittaa säännöllistä vuorovaikutusta, vastavuoroista tarvetta läheisyyteen ja saatavilla oloa. Toisen jakamaton huomio viestii, että minusta välitetään, olen tärkeä ja ansaitsen rakkautta.
E) Esille tuotu ilo toisesta ilmenee lämpimyytenä sanoissa, teoissa, kosketuksessa ja katseessa. Ilo kohdistuu siihen mitä toinen on, eikä siihen mitä hän tekee. Se on myös positiivisuuden kulttuurin edistämistä, jolloin haavoittuvuus ja aitous mahdollistuvat.
A) Aaltopituudelle virittäytyminen on pyrkimystä ymmärtää toisen näkökulmaa ja kokemusta. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla samaa mieltä tai ottaa tehtäväkseen toisen tunteen poistaminen. Virittäytyminen on empatiaa ja toisen kohtaamista uteliaasti, halua pysyä perillä toisen kuulumisista, tunteista ja tarpeista.
R) Rituaalit ja rutiinit sekärakenteet ja määritelmät tuovat meille turvaa: luotettavuutta, ennakoitavuutta ja säännöllisyyttä. Yhteiset arjen rutiinit muistuttavat toisen elämään kuulumisesta. Niitä voivat olla jälleennäkemiseen liittyvät tavat, nukkumaanmenorutiinit, yhteiset reissut, TV-sarjojen seuraaminen tai vakkariravintolassa käyminen. Juhlistamiset ja suhteen siirtymäriitit syventävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tällaisia voivat olla niin saavutusten kuin syntymäpäivienkin juhlimiset tai toisaalta mikä tahansa suhteen virstanpylväältä tuntuvan seikan huomiointi (esim. näkyminen toisen somessa tai loma-aikojen yhteensovittelu). Välillä myös rutiinien rikkominen yhdessä voi olla mukavaa: suhteessa on hyvä olla tilaa seikkailulle, leikkimielisyydelle ja uusien asioiden kokeilemiselle.
T) Taito saavuttaa yhteys konfliktin jälkeen on ensiarvoista, jotta suhde ei jäisi yhteydettömään tilaan. Tämä edellyttää vastuunottoa omasta osuudesta konfliktiin: halu olla oikeassa pitkittää yhteyden löytymistä. Aiempi pyrkimys ymmärrykseen, kiitollisuuden osoittamiseen ja ystävällisyyteen luovat pohjaa yhteyden uudelleen luomiselle.
S) Suhde itseen eli HEARTS-malli minätyöskentelynä. Aivan ensimmäiseksi on hyvä opetella olemaan oman itsensä turvasatama ja peruskallio (ks. yllä). Turvallinen kiintymyssuhde itseen tarkoittaa omien tunteiden ja tarpeiden tunnistamista, huomioimista, esiintuomista ja puolustamista.
HEARTS-MALLI MINÄTYÖSKENTELYNÄ
H. Halu läsnäoloon omassa kehossa. Traumat kiintymyssuhteissa voivat vaikuttaa kykyymme olla läsnä kehossa ja tunnistaa omia tunteita, tarpeita ja rajoja. Kehollisen yhteyden vahvistamisen kautta voimme opetella olemaan läsnä tässä hetkessä ja sietämään epämukaviakin tunteita (esim. mindfulness, meditaatio).
E. Esille tuotu ilo itsestä ja itsemyötätunto. Positiivisen minäkuvan ja armollisuuden työstäminen sekä sisäisen kriitikon tunnistaminen on olennaista itsemyötätunnon vahvistamisessa.
A. Aaltopituudelle virittäytyminen omien tunteiden ja tarpeiden kanssa eli kyky toimia hoivaajana itse itsellemme. Tällainen itsesäätelytaitojen kehittäminen tarkoittaa tietoista ja aktiivista tasapainoon pyrkimistä oman tunnekokemuksen keskellä. Ahdistuvasti kiinnittyvän on hyvä kirkastaa omia rajojaan, jotta yhteys itseen säilyisi vuorovaikutustilanteissa. Välttelevästi kiinnittyvän taas kannattaa pohtia rajojensa höllentämistä, jotta yhteys toisiin säilyy − heikkoudessa ja tarvitsevuudessa ei ole mitään häpeällistä.
R. Rituaalit ja rutiinit oman hyvinvoinnin edistämiseksi. On tärkeää pitää huolta omasta kehosta ja mielestä luomalla rakenteita ja ennakoitavuutta omaan arkeen. Itsensä kuuntelu ja omien luonnollisten rytmien (uni, syöminen, tauot, seksuaalinen halu) noudattaminen edesauttavat kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siirtymäriittien ja juhlistamisten vaaliminen omassa elämässä on sekin itsensä arvokkaana pitämistä.
T. Taito saavuttaa yhteys itseen sisäisen konfliktin jälkeen. Miten kohtelet itseäsi, kun olet tehnyt virheen, aiheuttanut pettymyksen itsellesi, epäonnistunut arvojesi tai odotustesi noudattamisessa? Myös omiin triggereihin kannattaa suhtautua lempeästi: aivomme eivät erota toisistaan fyysista uhkaa, joka kohdistuu henkeemme, ja emotionaalista uhkaa, joka kohdistuu minäämme. Triggerit virittävät hermoston taistele/pakene/jähmety/alistu-reaktioon tuottaen usein epätarkoituksenmukaista mutta ymmärrettävää toimintaa.
* * * * *
Minusta kirjan suurin ansio oli se, että se keskittyi kiintymyssuhteen turvallistamiseen, eikä toimimattoman kiintymyssuhteen kuvaamiseen. Kirjassa on paljon vinkkejä siitä, mitä kiintymyssuhteelle voi itse tehdä. Ferniltä oli raikas ja hieno oivallus, että kaikki lähtee suhteesta omaan minään: Toinen voi olla rakkautesi kohde, mutta ei sen lähde. Koen, että parhaissa suhteissa toinen toimiikin myötätuntoisena peilinä auttaen meitä itsemme ääreen.
Aurinkoiseksi - terapia 